(This page have been edited and uploaded by Musiikin.com, www.musiikin.com 
- Suomennos sivun alareunassa! In Finnish in the end of the page!)

 

                                                                                   NEW MUSICAL EXPRESS                                                     On sale Friday, week ending August 29. 1970

 

 

The festival held on a camp-site at Turku, Finland, last weekend seen from the audience and artists' view.

FAMILY, who scored such a success with the Finns, (L to r) POLLY PALMER, JOHN WHITNEY, ROGER CHAPMAN, ROB TOWNSEND and JOHNNY WIEDER pictured during the festival.

  

   reports on-the-spot ANDY GRAY

TURKU, FINLAND
A GROUP of Finnish students thought Rock Music should be represented in the Turku, Finland, annual Music Week.  So they persuaded the power-that-be to give them free a field in the camping site six miles from the city, a fir-treed, well-equipped area on a peninsula, surrounded by the mill-pond green waters of the Baltic Sea.
  So the first-ever international rock festival on miniature Woodstock-Wight lines was born last weekend.  Also, in the museum dedicated to Finland's greatest composer, Sibelius, talks on rock n' roll and pop were given to packed lecture halls.  I was invited to give one of the talks and therefore was in on the ground floor of the festival.
  On arrival the day before the 3-day event started, I was driven to the site by two of the dozen student organisers, Kari Elo (who directed the stage side so admirably) and Antero Laiho, the publicity man.
   The field was quite extensive, with ground rising from the amply large canvas-covered stage.  Wood is Finland's		 speciality and everything was soundly made.  Including the high fence round the site.  Only snag was the one road to and from the town.  They told me it was no problem as they expected 5,000 at most (a big crowd for 4-million population Finland) and most would have no cars and would camp for three days.

Road closed
  But instead of 5,000 they had 15,000 the first day, almost 30,000 on day two and as many again on the last day!  The road had to be closed to private cars, but they still flocked in in taxis, buses or on foot.  A six-mile walk is nothing to a Finn, seemingly!
   The festival took so much money  -  at the modest 30s for three days or 12s a day  -  that the student impressarios needed no guarantee to subsidy from the Government or tourist bureau, and have enough in the kitty to start an agency to book local and foreign groups for students concerts for the next 12 months.

   The weather, of course, was sunny and warm all through.  There were a few hang-ups, only the occasional accidents to drunks and some narrow squeaks with swimmers staying under the water too long.  Food (mostly chicken) and drinks (Coke) were plentiful.
     The audiences, which came from all over Scandinavia, from Lapland in the north to Denmark in the south, were well behaved and happy.
   The music couldn't have been
    better.  British groups were
    the highlights.  Family got
    screams of approval and
    were adored for 90 minutes
    on the first night.
Blue Mink proved that professionalism can really get the crowd going, and Jon Hiseman's Colosseum consolidated British prestige on the Saturday.  And the final act of the greatest event for rock music in Finland, was truly justified by Argent.
   America contributed the British-based crazy group, Daddy Longlegs, with the lead singer waving a straw hat like a butcher in a market.  Other imported groups were most impressive  -  specially 		 Hungary's Metro quintet, who own their own club in Budapest and really get together; a powerful trio Made In Sweden; Pugh Rogerfeldt, a Swedish duo; and the very lively Burning Red Ivanhoe from Denmark.
   Top marks for effort to get to Finland by road goes to the Czech group, Flamingo, who got turned back on the East German border because one members's hair was too long and was thought to be "a girl".  He had to cut his hair before they got through, after a 24 hour delay.
   All Eastern Europe rock
    groups must have short hair
    now, by order of Big Brother
    somebody or other.

Diplomatic
   Of course there were lots of Finnish rock groups, and all most competent.  Fans kept telling me, "This one is the best" and asking me if I agreed.  I had to be diplomatic.  Finns are big guys and gals.
    But I must admit that Wigwam, Tasavallan Presidentti, Charlies, Kalavala, Hasse Walli Eternal, Matthews, Konsta Jylma, and a crazy rocker called Tommie Mansfield with Jussi Raittinen could all do well in England.
   But the real stars are the students who organised the whole thing on a shoe string and gave all Finland something to talk about for a long.

 

 

                                                                                   NEW MUSICAL EXPRESS                           Myynnissä perjantaina, elokuun 29:na 1970 päättyvällä viikolla

 

 

Viime viikonloppuna Suomen Turussa  järjestetty festivaali nähtynä yleisön silmin, sekä artistien näkövinkkelistä.

FAMILY, joka sai niin upean suosion suomalaisilta (Vas.) POLLY PALMER, JOHN WHITNEY, ROGER CHAPMAN, ROB TOWNSEND and JOHNNY WIEDER kuvattuina festivaalin kuluessa. 

  

  reportteri paikan päällä ANDY GRAY

TURKU, SUOMI
RYHMÄ suomalaisia opiskelijoita miettivät, että rock musiikin pitäisi olla edustettuna vuosittaisilla Turun Musiikkijuhlilla.  Niinpä he suostuttelivat valtaa pitävät luovuttamaan heidän käyttöönsä leirintäalueen kentän 10 km päässä kaupungista.  Jalopuita kasvava, hyvin varustettu alue niemimaalla, jota ympäröi myllylammen vihreä Itämeri.
     Ensimmäinen kansainvälinen mini Woodstock - Wight henkinen rock festivaali syntyi viime viikonloppuna.  Myös Suomen suurimmalle säveltäjälle, Sibeliukselle, omistetussa museossa luennoitiin rock'n'rollista ja popista täysille luentosaleille.  Minut oli kutsuttu pitämään yksi esitelmistä ja siten pääsin sisään festivaalin sisäpiiriin.
   Saavuttuani päivää ennen 3-päiväisen tapahtuman alkua, kaksi  tapahtuman organisoineesta tusinasta opiskelijasta ajoi minut festivaalialueelle. Kari Elo (joka johti esiintymislavaa niin ihailtavasti) ja Antero Laiho, tiedottaja.
   Kenttä oli varsin laaja.  Maasto kohosi riittävän suuren, kankaalla peitetyn esiintymislavan ympärillä.  Puu on Suomen erikoisalaa ja kaikki oli tehty vahvasti.  Myös aluetta 

 

 ympäröinyt korkea aita.  Ainoa heikkous oli yksi ainoa tie kaupunkiin.  He eivät pitäneet sitä ongelmana, sillä paikalle odotettiin enintään 5 000 henkeä (suuri määrä neljän miljoonan asukkaan Suomessa), useimpia odotettiin  ilman omia autoja ja suuren osan väestä arvioitiin leiriytyvän alueelle 3 päiväksi.

Tie suljettu
    Mutta 5 000 hengen sijasta paikalle saapuikin ensimmäisenä päivänä 15 000 festivaalivierasta, lähes 30 000 toisena päivänä ja yhtä paljon viimeisenä päivänä!  Tie oli suljettava yksityisautoilta, mutta se tukkeutui siitä huolimatta takseista, busseista ja jalankulkijoista.  10 km kävely ei näköjään ole suomalaiselle mitään!
   Festivaali tuotti niin paljon rahaa, että opiskelijat eivät tarvinneet lainkaan apurahoja valtiolta tai matkailutoimistolta, ja pystyivät vielä avaamaan oman toimiston järjestämään opiskelijakonsertteja seuraavan vuoden ajaksi.
   Sää oli tietenkin aurinkoinen ja lämmin koko festivaalin ajan.  .  Muutama satunnainen onnettomuus juopoille ja joillekin uimareille, jotka olivat veden alla liian kauan, olivat lopulta ainoat vahingot.  

 

 

   The weather, of course, was sunny and warm all through.  There were a few hang-ups, only the occasional accidents to drunks and some narrow squeaks with swimmers staying under the water too long.  Ruokaa (useimmiten kanaa) ja juomaa (Coca-colaa) oli yllin kyllin.   
   Yleisö, jota tuli kaikkial Skandinaviasta, pohjoisesta Lapista aina eteläiseen Tanskaan, käyttäytyi hyvin ja oli iloista.
   Musiikki ei olisi voinut olla
    parempaa.  Brittiläiset ryhmät
    olivat valoivoimaisimpia. 
    Family sai kirkuvan
    hyväksynnän ja heitä ihailtiin
    90 minuutin ajan
     ensimmäisenä iltana. 
Blue Mink osoitti, että ammattitaidolla voidaan todella panna yleisöön liikettä ja Jon Hisemanin Colosseum viimeisteli loistavan britti-edustuksen lauantaina.  Viimeisen näytöksen Suomen suurimmassa rock tapahtumassa esitti oikeutetusti Argent.
   Amerikkalaistäydennyksin esiintyi brittiläinen Daddy Longlegs, jonka laulaja huiskutti olkihattuaan, kuin teurastaja markkinoilla.  Muutkin tuontibändit olivat mitä näyttävimpiä - erityisesti Unkarin Metro kvintetti, joka omistaa oman klubin Budapestissä ja soitti todella upeasti yhteen; vahva trio Made In Sweden; Pugh Rogerfeldt, ruotsalainen duo sekä erittäin eloisa Burning Red Ivanhoe Tanskasta.


   Täydet pisteet yrityshengestä Suomeen maanteitse tulossa menivät tshekkiläisryhmälle nimeltä Flamingo.  Heidät käännytettiin takaisin Itä-Saksan rajalla, koska erään bändin jäsenen tukka oli liian pitkä.  Hän kuulemma "luultiin tytöksi".  Soittajan oli leikattava hiuksensa, ennenkuin ryhmä pääsi rajan yli 24 tunnin viivästyksen jälkeen.
    Kaikki Itä-Eurooppalaiset
    rock bändit lienevät nyt lyhyt
    tukkaisia Ison Veljen tai
    jonkun jossain käskystä.

Diplomatiaa
   Tietenkin mukana oli runsaasti suomalaisia rock-bändejä ja kaikki mitä kyvykkäimpiä.  Fanit toistelivat minulle " Tämä on paras" ja kysyivät, olinko samaa mieltä.  Minun oli parasta olla diplomaattinen.  Suomalaiset ovat isoja kavereita ja tyttöjä.  
    Mutta on pakko myöntää, että Wigwam, Tasavallan Presidentti, Charlies, Kalavala, Hasse Walli Eternal, Konsta Jylma, sekä hullu rokkari nimeltä Tommie Mansfield ja Jussi Raittinen pärjäisivät mainiosti Englannissa.
    Mutta todelliset huipputähdet olivat ne opiskelijat, jotka organisoivat koko jutun hiuskarvan varassa ja antoivat näin koko Suomelle jotakin, josta puhua pitkän aikaa.