|
Vinyylilevysoittimia valmistetaan
erilaisin moottorein varustettuina.
Usein moottori on ns. synkronimoottori, eli vaihtovirtamoottori.
Toisinaan moottori on tasavirtaa käyttävä. Myös
käyttöjännitteet
vaihtelevat. Nykyään on monille soittimille saatavana soittimen
ulkopuolinen virtalähde.
Levysoittimien moottorit ovat harvoin
täysin suoraan sähköverkkoon kytkettyjä. Yleensä välissä on
vähintään pari komponenttia alentamassa verkkojännitettä moottorille
sopivammalle tasolle.
Synkronimoottorit käyttävät verkkovirtaa
lähes sellaisenaan. Yleisin moottorin nimelliskäyttöjännite on
perinteisesti ollut 110-115V, jolloin se on ollut Yhdysvalloissa suoraan
verkkokäyttöön sopiva. Euroopassa on asennettu pari jännitettä
alentavaa komponenttia moottorin eteen. Näin siis menneinä
vuosina. Synkronimoottorissa verkkosähkön vaihe, eli tuo meillä
50Hz vaiheen vaihtelurytmi (50 x sekunnissa), määrää moottorin
nopeuden, mikäli jännite on riittävä.
Elektroniikan kehittyessä on ryhdytty
valmistamaan myös tasavirtamoottoreita, jotka vaativat enemmän
elektroniikkaa. Verkkovirta on ensin tasasuunnattava, mutta nopeus
on myös kyettävä säätämään kohdilleen, ja siksi yleensä tarvitaan
elektroninen jännitteen säädin. Tasavirtamoottorin nopeutta
säädetään siis jännitteellä. Vaihevaihtelua ei ole, kuten
vaihtovirrassa. Tasavirtamoottori ei kuitenkaan ole osoittautunut
helpoksi ratkaisuksi ja edelleen suurin osa levysoittimista valmistetaan
vaihtovirta- eli synkronimoottoreilla. Moottoreissa on lisäksi
muita keskinäisiä eroja, kuten napojen lukumäärä, vääntökyvyn erot
jne..
Jossain vaiheessa huomattiin, että myös
synkronimoottori hyötyi paremmin valmistetusta virtalähteestä - seikka
jota pitkään ei pidetty merkitsellisenä.
Pelkkä vastus ja kondensaattori alentamassa jännitettä eivät
poistaneet verkkovirran epäpuhtauksia, joita on monenlaisia.
Mikropiirien kehittyessä ja kvartsikiteitten tullessa edullisiksi
ryhdyttiin valmistamaan kehittyneempia virtalähteitä, jotka tekevät
verkkovirrasta ensin tasavirtaa ja muuntavat sen uudelleen vaihtovirraksi
kvartsikiteen tarjoaman tarkan referenssitaajuuden avulla. Samalla
puhdistetaan verkkovirran epäpuhtauksista suuri osa pois.
Mitä hyötyä näistä virtalähteistä
on levysoittimelle?
Mikäli virtalähde saadaan toimimaan
optimaalisesti, moottori ei pelkästään pyöritä oikealla nopeudella ja
pienellä huojunnalla, vaan se myös värähtelee vähemmän. Tämä
on oleellisen tärkeä seikka, sillä signaalimodulaatio äänilevyn
urassa on niin äärettömän pientä mittakaavaltaan, että soittimen
erilaisilla värähtelyillä on useimmiten merkittävä vaikutus
levysoittimen tarjoamaan äänenlaatuun.
Synkronimoottorin värähtely ei ole
pelkästään vaihtovirran siniaallon puhtaudesta kiinni. Myös
käyttöjännite on merkittävä tekijä moottorin värähtelyn
määrälle. Jännitteen tulisi olla optimaalinen. Ja mikä
yllättävää, pienin värähtelyalue ei ole lähelläkään moottorin
nimellisjännitettä. Juuri tämä on se syy, miksi monet virtalähteet jäävät parhaita virtalähteitä heikommalle
tasolle. Dilemma on, vaikka ymmärrettäisiinkin värähtelyn
merkitys, määritellä vähimmin värähtelyä tuottava jännite ja
toisaalta, saada raskas levylautanen liikkeelle startissa.
Levysoittimen virtalähteen valmistaminen
on siis taidetta, joka edellyttää ko. soittimen ja moottorin rakenteiden
tuntemusta ja toiminnan sekä saatujen tulosten ymmärtämistä.
Tästä seuraa myös se, että virtalähteillä on selkeitä keskinäisiä
eroja. Asiantunteva myyjä on perillä näistä seikoista.
|